SankarihautaMarras-joulukuun vaihde sujuu isänmaallisissa tunnelmissa. Talvisodan muistopäivää seuraa luontevasti itsenäisyyspäivän juhlinta. Ihmisten mielissä välähtää suuria tunteita. Helsingissä marssitaan puolesta ja vastaan. Liput liehuvat.

Isänmaallisuus käsitteenä on vaihdellut vuosikymmenten aikana. Kun valkoinen armeija marssi 1918 Helsinkiin, isänmaallisuus tarkoitti silloin vapautta ryssän vallasta, suomalaisuutta venäläisyyden puristuksessa, sekä oman maan ja kansan tapojen ja kulttuurin suojaamista. Taustalla oli suomalainen elämänmuoto ja siihen liittyvät arvostukset. Siinä on yhtymäkohta suomalaisuuteen ja sen arvomaailmaan tänäkin päivänä. Isänmaallisuudessa näkyy, mitä asioita arvostamme ja pidämme tärkeinä ja mille pohjalle me haluamme rakentaa oman yhteiskuntamme.

Arvostan vapaata, itsenäistä Suomea ja sen edustamia arvoja

Minun maailmankuvani ja identiteettini on syntynyt kokemuksista ja arvostuksista.

Arvostan työtä, yritteliäisyyttä ja luovuutta, ja vastuuta omista tekemisistä.

Minulla on arvomaailma, johon minut on kasvatettu. Elämässäni on esikuvia, tavoitteita ja ihanteita.

Olen kunnioittanut isänmaatani, koska se käsitteenä sisältää sen mitä pidän kunnioitettavana: yhteiskunnan jossa on hyvä elää, lähiyhteisön joka jakaa saman arvomaailman kanssani, poliittisen järjestelmän joka takaa ihanteitteni toteutumisen. Lisäksi isänmaa käsitteenä sisältää yhteisen koetun historian ja kulttuurin, joka näkyy myös siinä kuinka identifioin itseni, ja kertoo, kuka minä olen. Olen ylpeä siitä, että olen suomalainen.

Isänmaa on historian muovaama arvovalinta

Tällaisessa ajatusmaailmassa historiallisten prosessien tunteminen on erityisen tärkeää. Isänmaallisuus oli korvaamaton voimavara, kun koko Suomen kansa kamppaili vapaudestaan ja itsenäisyydestään talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa 1939-1945. Taistelu jatkui aseiden jo vaiettua. Kriisien ja poliittisten valtablokkien maailmassa vieras pakkovalta – kulttuurillemme ja suomalaisuudelle vieras ideologia – on yrittänyt useaan otteeseen saada jalansijaa Suomessakin. “Punaisen aatteen” edustamat asiat: väkivalta, sorto, syrjintä ja  epätasa-arvo olivat vastakkaiset niille asioille, joita Suomessa on pidetty tärkeinä. 1960- ja 1970-luku jäävätkin historiaan aikakautena, jolloin käytiin poliittista kamppailua Suomen itsenäisyydestä. Jatkosodan jäljiltä kamppailuun liittyi pelko Suomen miehittämisestä ja väkivaltaisesta liittämisestä Neuvostoliittoon. Ideologinen taistelu jatkui aina kylmän sodan loppuun ja päättyi lopullisesti vasta Neuvostoliiton romahdettua.

Isänmaallisuus on henkilökohtainen arvovalinta. Se heijastaa uskoamme ja rakkauttamme perinteisiin hyveisiin, joita maassamme on satoja vuosia pidetty yhteisöllisen elämän rakennusosina. Isänmaallisuus ei ole kiihkoilua tai toisten asettamista vähäisempään asemaan, vaan kokemus, joka ohjaa omia ratkaisujamme ja tekojamme.

Leave a Reply

Your email address will not be published.